Kaivelin tuossa pari päivää sitten vaatekaappia ja etsin kesävaatteita. Sieltähän pomppasi sitten esiin käsitöitä menneiltä vuosilta. Teen käsitöitä melko kausittain, saatan innostua jostain ohjeesta ihan hulluna ja teen samasta ohjeesta monta eri versiota monesta eri langasta tai väristä, kunnes kyllästyn ja unohdan koko käsityöt - hetkeksi. Kun opettelin virkkaamaan joskus tuossa 5 vuotta sitten, innoistuin huiveista ja ponchoista ja tein niitä suunnilleen koko suvulle ja kavereille. Tämän pidin itse:

 

Alkuperäine ohje löytyi jostain Novitan lehdestä, lankana taisi olla ohjeessa Tennessee tai vastaava, ohuempi lanka, mutta omani toteutin Novitan Palmasta ja jostain ohuesta virkkauslangasta kaksinkertaisena, siksi kukista tuli noin näyttävät. Poncho on saanut todella paljon huomiota, ja täysin tuntemattomat ihmiset kadulla ja varsinkin mummot ruokakaupassa tulevat usein pysäyttämään ja kysymään, mistä langasta se on tehty. :D Se oli aluksi todella hämmentävää, en ole ollenkaan tottunut siihen, että ventovieraat tulevat juttelemaan varsinkaan Helsingissä, mutta se on kyllä hauskaa.

2 vuotta sitten jäin koukkuun kivaan patalappuohjeeseen ja virkkasin niitä ihan hullun lailla, vaikken itse juuri loista tuolla keittiön puolella. Mutta kaikenlaista tuli tehtyä:

  
  

Noista kukkapatalapuista sain itse asiassa idean ponchoon, joita tein muutaman, tämä siskolle:

Nyt se loma sitten loppui! Huomenna takas töihin! Ou nou! Mutta täytyy myöntää että tää oli oikein tehokas käsityöloma! Tein läjän vauvanvaatteita kaverin muksulle, hupparin 6-vuotiaalle serkkutytölle sekä ittelleni boleron. Työn alla vielä pusero 8-vuotiaalle, tosin en oikein osaa päättää millaisen siitä tekisin, vaan muutan mieltäni kolme kertaa päivässä ja puran aiemman tekeleen.. No, tällaista tänä viikonloppuna:



Harmi kun napit ei näy, ne oli söpöt pinkit puput. :) Olin vähän huolissani tämän koosta, hankalaa arvioida kun ei pääse sovittamaan päälle, mutta yritin ottaa mittoja ja verrata muihin ohjeisiin - tämä "ohje" oli siis ihan tuulesta temmattu, oman pään mukaan - ja numeroina se näyttää aika sopivalta. Toivottavasti saan toimitettua sen pian uudelle omistajalleen Lappeenrantaan!

En ole pitkään aikaan neulonut mitään itselleni. Tai olen kyllä aloittanut, mutta ne  on aina jääneet kesken ja lojuvat jossain tuolla kaappien kätköissä. Tällä kertaa kuitenkin kävi näin:

 

Lankavarastosta löytyi siis kaksi kerää violettia Novitan Puro Batikia, joille en oikein keksinyt käyttöä. Hetken pyöriteltyäni muistin kivan bolero-ohjeen, jonka olisin halunnut toteuttaa sillon kun ekan kerran näin sen, mutta, yllätys yllätys, se projekti jäi sillon kesken. No, nyt keksin käyttää nämä kaksi kerää hihoihin (toivoin, että ne riittäisi - mistään todellisesta menekistä ei ollut tietoa, mutta hyvin kävi, eikä edes jäänyt paljon jäljelle) ja kaivoin lisäksi etu- ja takakappaleisiin sopivaa tummanviolettia Novita Woolia. Sopii muuten hyvin silmälasien sankoihin! ;) Tämäkin itse asiassa näytti ensin pelottavan pieneltä, mutta osoittautuikin juuri täydellisen kokoiseksi!

Ajattelin aluksi neuloa serkkutytölle samanlaisen mutta musta-pinkkinä mutta mieli muuttuu, mieli muuttuu. Totta puhuen, se projekti kaatui siihen että siitä taisi oikeasti tulla liian pieni.

Tänään aamu alkoi näin:



Ei siis mitään uutta! ;) Unelma-aamuni, teetä ja neuloimista (tuo kuvan virkkausohjekirja sattui vaan sopivasti kohdalle mutta ei, tänään ei virkattu)! Heräsinkin niin aikaisin, että ehdin tehdä vaikka mitä. Pää täynnä ideoita, kaapit täynnä lankaa ja keskeneräisiä töitä.. Silti oli IHAN PAKKO aloittaa uutta työtä! Ideoin 8-vuotiaalle serkkutytölle puseroa. Näin joskus Novitan lehden nuorisoliitteessä kivan poolokauluksisen paidan ja tein siitä itse asiassa ittellenikin sillon aikoinaan puseron. Tykkäsin! Tosin nyt se lojuu käyttämättömänä vaatekaapissa ihan vaan siksi, että siinä on kainalossa reikä. Pitäis ehkä paikata.

Serkkutytöllä oli puseroonsa väritoiveena musta, mutta lisäsin siihen pari pinkkiä raita piristämään ilmettä. Toteutuspuoli on hitusen hankalaa, kun yritän arvuutella kokoa ja samalla miettiä mallia. Mutta jos siitä tulee liian pieni, sen voi varmaan antaa saman perheen 6-vuotiaalle ja tehdä sitten isomman. :D Ei nää langat ihan heti ole loppumassa!



Kunhan tuo pusero valmistuu (ja kunhan saan aiemmin tällä viikolla aloittamani pienen hupparin valmiiksi), haluaisin tehdä samoista väreistä hameen. Ei malttais odottaa! :D Suuri paheeni on, myönnettäköön, se että aloitan aina uutta ennen kuin saan vanhan tehtyä loppuun. Ja ostan aina ihan hulluna uutta lankaa, vaikka entisetkään ei meinaa mahtua. Mutta kun koskaan ei voi tietää, millon tarvitsee jotain sellaista lankaa, mitä ei enää saa kaupoista. Selityksiä, selityksiä.. ;) Mutta ihan totta, Novita uudistaa lankavalikoimaansa aina keväisin ja syksyisin, ja näin pastelliväri-ihmisenä itken aina syksyisin niitä tummia ja synkkiä värejä, jotka tulee muotiin ja vie kaikki söpöt vaaleanpunaiset, vaaleansiniset, vaaleanvihreät ja vaaleankeltaiset höpöhöpölangat markettien poistokoreihin. MUTTA onneksi olen löytänyt tieni nettikauppojen ihmeelliseen maailmaan! Aiemmin suosin suomalaista Novitaa, mutta viime aikoina, kiitos Facebookin, olen avartanut näkökenttääni ja huomannut, että "kaikkialla muualla" ne värimaailmat ei aina noudatakaan niitä syksyn ja kevään trendejä. Ja ei ku Visa vinkumaan ja aviomies hyppimään riemusta kun lankoja sataa sisään ovista ja ikkunoista..

6-vuotiaan huppari on edistynyt jo sen verran, että siitä puuttuu enää puoli hihaa. Huomisen projekti? :)

Loma loppuu.. Apua! Näiden kahden viikon aikana olen neulonut ihan hulluna: en ole viettänyt päivääkään lomastani neulomatta. Viime viikolla tein "jämälangoista" vauvaneuleita ja kiikutin ne kaverin 6-kuukautiselle poikavauvalle. Pienet neuleet syntyy nopeasti ja helposti ja niihin kuluu kätevästi ne hassut muutama kerää lankaa, joita ei muuten viitsisi käyttää muuhun kuin villasukkiin ja lapasiin. Mutta kuka nyt sukkia ja lapasia jaksaa keskellä kesää neuloa? No, minä tietysti, mutta en tällä kertaa. Sen sijaan.. Ensin neuloin lappuhaalarit Novitan siniraidallisesta Puro Batik-langasta. Niistä tuli tällaiset:



Näihin haalareihin pääsin käyttämään myös askartelukaupasta hamstaamiani nappeja, ylisöpöjä kisuja. Mutta eihän housuja voi jättää ilman paitaa, eihän? Niinpä neuloin seuraavaksi Ice Yarns Magic Light -langasta hupullisen takin.





Tarkoituksena oli itse asiassa tehdä vielä samasta Magic Light -langasta housutkin, mutta ne jäi kesken. Toinen lahje vasta neulottu, mutta ehkä ne joskus valmistuu.

Näiden jälkeen sormet syyhysi edelleen. Kaivelin lankavarastojani ja löysin neljä kerää ihanan pehmeää, vaaleansinistä lankaa, jota joskus ostin Jyväskylästä mutta jota en koskaan ole sitten kuitenkaan käyttänyt. Merkkikin oli ihan tuntematon. No, neljä keräähän riittää juuri.. takkiin!



Tästä olin erityisen ylpeä, varsinkin tuosta lampaasta. Napitkin oli sopivasti valkoisia lampaita ja istui tähän työhön kuin nenä päähän!

Sitten vielä kerta kiellon päälle.. Aviomies toi tuossa ehkä kuukausi sitten Tiimarista pussillisen Novitan Minikeriä, 10 gramman pienenpieniä lankakeriä, joita pyörittelin pitkään ja mietin mihin ne riittäisi. Mitäpä minikeristä muuta keksiikään kuin minisukat.. Onneksi on lähipiirissä pieniä jalkoja, joihin näin pienet sukat sopivat!



Tällä viikolla lomailin Jyväskylässä. Tavalliseen tapaani otin tietenkin langat ja puikot mukaani ja ryhdyin ideoimaan ja työstämään seuraavaa neuletta: vaaleanpunaista hupparia 6-vuotiaalle serkkutytölle. Lankana käytän Sirdar Snuggly Snowflake Chunky -lankaa (Novitan Palmaa vastaavaa mutta puolet pienemmässä kerässä), joka tarttui tuossa keväällä matkaan Helsingin Punavuoren Lankakulmasta. Herkullisen suloinen vaalea pinkki väri ja aivan ihanan pehmeä materiaali!





Näin pitkälle ehdin kahdessa päivässä! Taka- ja etukappaleet sekä huppu valmiina, vain hihat puuttuu. Tai oikeastaan enää toinen hiha. Ensimmäisen sain tänä iltana valmiiksi. Ja tietysti napit uupuvat. Tuolla jemmassa olisi vaaleanpunaisia pupunappeja. <3 Lisäksi vähän kaavailin taskuja tuohon eteen.

Luulin selviäväni suht vähillä kantamuksilla Jyväskylästä, mutta ohhoh, toisin kävi. Eksyin eilen shoppailureissulta palatessani vielä yhteen lankakauppaan, ja tässä tulos..



Hupsista vaan, taisi lähteä vähän lapasesta! Mutta kun tuota Snowflake-lankaa (kuvassa pinkki ja lime) on niin vaikea löytää mistään, ja nuokin oli ainoat jäljellä olevat siellä kaupassa.. Pakko ostaa varastoon! .. no, tänään eksyin sitten nettikaupan sivuille ja löysin samaa lankaa keltaisena ja sinisenä.. Pakko saada ne ennen ku joku muu ehtii ensin! ... Ne on vaan niin pieniä keriä (25 g) että niistä saa oikeastaan tehtyä vaan lasten vaatteita. Tuohon serkkutytön huppariinkin uppoaa 7-8 kerää. Mutta ku.. Kyllä niitä vielä tarvii! :)

Aviomies on kova Super Mario -fani ja löysi tuossa vuodenvaihteessa ohjeen Mario-mattoon. Matolle ei kuitenkaan ollut tarvetta, kun meillä nuo puput ja kissa tuppaa tekemään niille tuhojaan, mutta keksin ehdottaa, että tekisin samalla ohjeella siitä peiton. Mies askarteli ruutupaperille Mario-kuvion, joka siis muodostui ruudunmuotoisista paloista, ja minä näppäränä tyttönä laskin, kuinka monta palaa ja minkäkokoista menisi aikuisen miehen peittoon. Sitten ei muuta kuin lankaostoksille ja paloja virkkaamaan!


Ruudut on virkattu isoäidinneliöistä, 5cm x 5cm, lankana kuviossa Novitan 7 veljestä ja taustalla Ice Yarns Baby Soft. En harmikseni tajunnut laittaa mihinkään ylös, minä päivänä tarkalleen aloitin työn, mutta se valmistui 17.5.2012. Yhden palan virkkaamiseen kului aikaa 5 minuuttia, helppo homma! Mutta koko peitossa oli paloja 936 kpl, joten yhteensä aikaa kului 78 tuntia. Huh! Peitolle tuli kokoa 130cm x 180cm. Valmiina se näyttää tältä:



Mies on kovin ihastunut peittoon - sietääkin olla! ;)

Samaan Mario-sarjaan tein aiemmin netistä löytyneillä ohjeilla lapaset ja sukat, jotka nekin saivat suurta suosiota.

 

Näille kyseisille lapasille tosin kävi vähän huonosti kun toinen niistä katosi eräänä talvisena iltana matkalla kaverin luota kotiin, mutta äkkiäkös näppärä tyttöystävä yhdet lapaset neuloo tilalle..