Eilen se syntyi. Idea siitä, että pitäisi ehkä siirtää ajatuksia ja kuvia käsitöistä virtuaalimaailmaan. Istuin junassa matkalla kotiin ja päätin sen. Ajatushan lähti siitä, että tuossa eräänä iltana yritin arkistoida tekeleitäni käsityömessuilta ostamaani Virkkuukoukkusen vihkoon ja tuskastuin kirjoitusvirheisiin ja siihen, etten saanut järjestettyä mahdollisia kirjoitusideoitani sellaiseen järjestykseen kuin olisin halunnut. Olisin halunnut laittaa ne neuleohjeet ja -ideat järjestykseen sen mukaan, kenelle olen minkäkin työn tehnyt ja omistanut, mutta tila oli rajallinen. En oikeastaan ole mikään blogi-ihminen; yritin joskus vaihtarina ollessani pitää blogia, mutta se jäi, enkä ole koskaan seurannut juuri kenenkään blogia. Netinkäyttöni rajoittuu puhelimen Facebook-toimintoon, jota kyllä tulee käytettyä todella ahkerasti, mutta jatkuva paikallaan istuminen tietokoneen ääressä väsyttää. Tietysti voisin napata pienen turkoosin läppärin syliini ja asettua mukavasti sohvannurkkaan kirjoittamaan, mutta jos haluan skannata kuvia blogiini, joudun joka tapauksessa liittämään skannerin piuhan takaisin koneeseen makkarissa. No, sama se. Täällä ollaan.

En olisi ikinä uskonut, että vaivun näin pahaan neuloosiin. Ala-asteella valitsin tekniset työt ja väkersin luokan poikien ja kahden muun tytön kanssa puujalat, kellon ja korurasian, ja vasta yläasteen puolella "jouduin" vaihtamaan kauan kammoksumiini tekstiilitöihin, Sen yläasteen ainoan pakollisen käsityövuoden aikana sain aikaiseksi kaulaliinan ja collegehupparin. Ne oli molemmat kirkkaankeltaisia, koska se oli keltaista aikaa elämässäni. Suuri käänne käsityöharrastajana kuitenkin tapahtui yliopiston toisen vuoden talvena. Eräänä päivänä vaan päätin, että minähän opettelen neulomaan. Kaivoin esiin äidin antaman Novitan alkeisohjelehden ja kipaisin kauppaan ostamaan valkoista Nalle-lankaa. Ja minähän sitten opettelin. Tein yhden lapasen - jos sitä nyt voi lapaseksi sanoa! Se oli kamala rääpäle, mittasuhteet ihan metsikössä, mutta siihen harjoittelin tekemään lisäykset ja kavennukset. Siitä se sitten lähti! Tein pari muutakin "harjoituslapasta", ja lopulta rohkenin neuloa isompia töitä. Hurahdin kunnolla ja liityin Novitaklubiin. Jäin koukkuun!

                                          

Tästä se idea sitten lähti! Tähän pieneen vihkoseen olen vasta alkanut keräillä viimeaikaisia töitä, joten ei sieltä kovin montaa löydy, mutta mukana se kulkee ja odottaa lisää ideoita.

  

Himoneulojan perusvälineet!